RAHANKERÄYSLUPA

Rahankeräysluvan saaja: Tukikummit-säätiö
Luvan myöntäjä: Poliisihallitus
Luvan numero: 2020/2011/399
Keräyksen toimeenpanoaika ja -alue: Lupa on voimassa 03.05.2011 – 31.03.2013 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Kerättävien varojen käyttötarkoitus: Kerätyt varat käytetään Suomessa asuvien hädänalaisessa asemassa olevien lasten ja nuorten syrjäytymisen estämiseen sekä heidän tilanteensa ja elinolojensa parantamiseen. Kerättävät varat lahjoitetaan Kirkon diakoniarahastolle, joka huolehtii sääntöjensä mukaisesti käytännön avustustoiminnasta.

Keräystili: IBAN FI14 8000 1971 3807 88, BIC DABAFIHH

Kerättävät varat lahjoitetaan Kirkon diakoniarahastolle, joka huolehtii sääntöjensä mukaisesti avustustoiminnasta.

Säätiön tilintarkastajana toimii HTM-tilintarkastaja Pertti Mäkelä.

Lisätietoja saat myös Tukikummit-säätiön asiamieheltä Kalle Kuusimäeltä kalle.kuusimaki@evl.fi tai puh. 09-1802 304.

Toiminta vuonna 2010

Kolmantena toimintavuotenaan Tukikummit-säätiö käytti avustustoimintaan 177 405 euroa, jolla autettiin 182 perhettä. Eniten avustuksia myönnettiin harrastuskustannuksiin (39 %) ja harrastusvälineisiin (26 %). Myönnetyistä avustuksista 14 % käytettiin opiskelukustannuksiin (kurssi- ja kirjamaksut, materiaalihankinnat). Lisäksi muita avustuksia (21 %) myönnettiin mm. vaatehankintoihin, matkakuluihin, iltapäiväkerhomaksuihin, yms.

Tukikummit-säätiöllä on säännöllisiä kuukausilahjoittajia, minkä lisäksi säätiö on saanut toimintavuonna huomattavia yksittäisiä lahjoituksia sekä yksityishenkilöiltä että yrityksiltä ja yhteisöiltä. Lahjoitukset käytetään Kirkon diakoniarahaston kautta lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemistä koskeviin avustuksiin.

Toiminta vuonna 2009

Tukikummit-säätiö auttoi vuonna 2009 153 perhettä ja käytti avustustoimintaan 175 691 euroa. Avustukset jaettiin Kirkon diakoniarahaston kautta. Eniten avustuksia myönnettiin harrastusmaksuihin (52 %) ja -välineisiin (16 %). Lajien kirjo oli edelleen runsas sekä urheilu- ja liikuntalajeissa että musiikissa. Tukemalla harrastuksen jatkumista tuodaan pysyvyyttä ja turvallisuutta muuttuneessa perhetilanteessa. Suurimmissa kaupungeissa maksettiin harrastusmaksuja, pienemmissä kunnissa hankittiin harrastusvälineitä. Myönnetyistä avustuksista 12 % käytettiin opiskelukustannuksiin (kurssi- ja kirjamaksut, materiaalihankinnat). Lisäksi avustuksia myönnettiin mm vaatehankintoihin ja matkakustannuksiin.

Toiminta vuonna 2008

Tukikummit-säätiö auttoi ensimmäisenä toimintavuotenaan 84 lasta, nuorta tai perhettä ja käytti avustustoimintaan yli 90 000 euroa. Eniten avustuksia (75 %) myönnettiin harrastuskustannuksiin: kausimaksuihin, harrastusvälineisiin, leirimaksuihin. Kirjo oli runsas sekä urheilu- ja liikuntalajeissa että musiikissa. Osa hakijoista on edennyt jo pitkälle harrastuksessaan, tähtäimenään jopa ammatti. Toisille harrastuksen kautta tulee aikuiskontakteja ja sosiaalisuuden harjoittelua.

Toinen pääryhmä myönnetyissä avustuksissa oli opiskelukustannukset (19 %). Ne koostuivat kurssi- ja kirjamaksuista sekä tietokoneen hankintakuluista. Nykyisin suuri osa opiskelusta tapahtuu verkossa ja aina ei ole mahdollista käyttää koulun tai kirjaston yleisiä koneita.

Näiden kahden ryhmän lisäksi avustuksia myönnettiin muun muassa vaate- ja tavarahankintoihin, matka- ja virkistyskustannuksiin, silmälaseihin ja vuokriin. Avustusta ei myönnetty sellaisissa tapauksissa, joissa katsottiin hakijan oman varallisuuden olevan riittävä tai jos hakija oli oikeutettu yhteiskunnan tukeen.

Kiitos tuhannesti

Kirjoitan tätä poikani Matin luvalla. Haluamme molemmat kiittää kotikuntamme diakonia ja erityisesti Tukikummeja elämämme suuresta helpottamisesta. Matti oli 17-vuotias lukiolaispoika, kun hän sai Tukikummeilta tuhannen euron avustuksen.

Ensimmäinen lukiovuosi oli rankka. Matin suuri haave romahti heti lukion aluksi ja söi varmasti opiskelumotivaatiota: poika venähti senttejä niin paljon, että on liian pitkä unelma-ammattiinsa lentäjäksi. Itse puolestani kamppailin toimeentulon kanssa ja halusin pojan käyvän koulunsa kunnialla loppuun. Niinpä äiti ja poika huusivat toisilleen ja äiti itki iltaisin itsensä uneen. Valitettavasti myöhemmin kuulin, että Matti oli itkuni kuullut, vaikka en sitä hänen korviinsa ollutkaan tarkoittanut. Lisäksi selvisi itkun syy: Matti kuuli, kun sanoin ystävälleni puhelimessa, että en ikimaailmassa olisi pakottanut poikaa lukioon, jos olisin tiennyt, miten paljon pelkät kirjat maksavat. Eivät tainneet aikuisen murheet pojat opiskeluintoa kasvattaa.

Ensimmäisen lukiovuoden syksyllä peruimme ystävien hääjuhlareissulle osallistumisen ja jätimme väliin monta muuta juttua, jotta kirjat saatiin maksettua. Seuraavana syksynä myimme kirjat, mutta niiden arvo oli enää puolet aiemmasta. Yritän aina selvitä itse ja pyrin köyhänäkin kulkemaan pää pystyssä. Se ei kuitenkaan aina onnistu. Esimerkiksi kun hain kirjoja lukiolta, pyysi kanslisti maksukuittia vastineeksi kirjojen luovuttamisesta. Yritin selittää, että minulla on vain tämä yksi osamaksukuitti, sillä ostamme kirjat osamaksulla. Siihen kanslisti tokaisi: "Ai, teillä on tällainen erityisjärjestely." Rahattoman on välillä vaikea säilyttää itsekunnioitus.

Mutta joskus tapahtuu ihmeitä. Meille sellainen ilmestyi Tukikummien avustuksen muodossa. Raha käytettiin lukion kakkosluokan kirjojen ja koulutarvikkeiden lisäksi pojan kuntosali- ja uimahallikäynteihin, nettilaskuihin, polkupyörän kumiin, farkkuihin, t-paitoihin, boksereihin, koulureppuun, talvitakkiin ja talvikenkiin. Olen ollut yksinhuoltajana vuodesta 1993 ja tämä oli ensimmäinen vuosi, kun Matin ei tarvinnut kulkea rähjätakissa eikä reppanatalvikengissä. Ihmeesti ne vaatteetkin kohottavat itsetuntoa.

Viime syksy olikin aivan toisenlainen. Aika herkäksi veti äidin mielen, kun Matti ilmoitti loppusyksystä, että kirjoittaa jo keväällä uskonnon pois alta. Uskon, että Tukikummien avustus ja se moninainen hyvä, mikä siitä seurasi, siivitti tuotakin päätöstä. Uskomme myös rukouksen voimaan.

Nyt Matti vaikuttaa olevan tyytyväinen lukio-opintoihin. Aika moni pojan kaveri on keskeyttänyt opiskelun, osa lorvii kotona tai on vaihtanut oppilaitosta useampaan kertaan. Toki yhä vieläkin tulee äidin ja pojan välille keskustelua koulumenestyksestä ja opiskelumotivaatiosta, mutta sitäkin hienompaa on sitten välillä lukea pojan aineita tai pitkiä esseitä, joissa hän pohtii elämän ihmeitä ja löytää murheisiin ratkaisuja.

Olen yrittänyt kannustaa lentokapteeniksi liian pitkäksi venähtänyttä poikaa lukemaan itsensä vaikkapa diplomi-insinööriksi, jotta pääsisi Ferrareita rakentelemaan tai lentokoneita suunnittelemaan. Tällä hetkellä Matilla on yrittäjyyssuunnitelmat päällimmäisinä mielessä, mutta aika näyttää, mihin matka suuntaa.

Meidän yhteisellä matkalla Tukikummit oli suurena tukena. Kiitos!
- Matin äiti

Tukikummit - tarinoita